Lauantain vapaapäivän kunniaksi suuntasimme Jasonin kanssa kohti keskustaa ja kaupungintalon takana olevia graffiteja...olihan ne ikuistettava ennen töhrimistä.Rakastan graffiteja,olen aina rakastanut.Esikoiseni kummisetä oli nuorena useaan otteeseen graffitin Suomenmestari.Hollannissa asuessani tunsin hyvin silloin jo nelikymppisen Rasta-Rubenin,joka oli kuuluisa graffititaiteilija.
Rakastan graffitien voimakasta värimaailmaa,suuria pintoja ja nuoruuden intoa ,joka niistä useinkin välittyy.On kivaa että luvan kanssa niitä saa tehdä hyville paikoille ja ihmisten iloiksi.Hyvin tehtyinä ja siisteinä niistä riittää paljon iloa bussipysäkeillä,tunneleissa ja isoilla tyhjillä,kalseilla seinäpinnoilla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti